Faijani oli meidän lasten ollessa lastenkodissa löytänyt rinnalleen uuden naisen, Reetan. Kerran ne sitten tulivat oikein mummon ja vaarin kanssa hakemaan meitä lastenkodista pois, että saa lapset hyvän elämän. Eihän lapsen paikka nyt lastenkodissa ole.

Meistä tuli seitsemän hengen uusioperhe. Faija ja me, Reetta ja hänen kolme lastaan.

Menin sinä vuonna ekalle luokalle ja muistan nähneeni joskus ensimmäisen luokan luokkakuvan jossa mä olen kuin kuka tahansa ekaluokkalainen, nätisti puettu ja elämä edessä. Ja kyllä meillä taisi kaikki ollakkin aluksi ihan hyvin. Kaikki muuttui meidän ensimmäisenä jouluna. Mä muistan, että saatiin ihan helvetisti lahjoja, meidän pienet sylit ei edes riittäneet kaikkien pitelemiseen.  Uusi äitikin muisti meitä, saatiin Reetalta tutit. Tutit siksi, että oltiin niin huonokäytöksisiä ja ihan vauvoja sen mielestä. Nyt jälkeenpäin ajateltuna hänen tarkoituksensa oli nöyryyttää ja sen hän kyllä tekikin joka helvetin päivä sen joulun jälkeen.

Sen joulun jälkeen mut alettiin pukea hassuihin vaatteisiin ja vaatteet vaihdettiin kerran viikossa, koskaan en saanut itse päättää mitä laitoin päälle. Mä haisin pahalta ja suihkuun pääsin joka viikonloppu, saunapäivänä. Mä jouduin pitämään pipoa, toppatakkia ja kumppareita pitkälle kevääseen, Reetta kyttäsi kotimme parvekkeelta, etten vahingossakaan vaihtanut vaatteita koulumatkalla tai ottanut mitään pois.  Muut kersat tajusi, että olen erilainen ja hyvä kiusattava, mutta eivät tietenkään tienneet miksi. Mun koulukiusattuna oleminen alkoi aikuisen halusta nöyryyttää lasta.

Mä en koskaan muista tehneeni läksyjä tai leikkineeni. Mulle ei ostettu leluja ja jos joku sukulainen erehtyi ostamaan mulle leluja niin ne hävitettiin samantien. Muistan saaneeni maailman kauneimman posliininuken, mutta ei mennyt kuin pari päivää niin se oli muka rikki ja piti heittää roskiin. Samoin oli vaatteiden kanssa. Kun sukulaiset huomasivat, että olin hassusti puettu he ostivat mulle vaatteita, mutta nekin hävitettiin heti, kun sukulaiset olivat hävinneet näköpiiristä. Mulla ei ollut lupaa näyttää nätiltä.

Mulla on kuitenkin hyvä fiilis noista kouluvuosista, koulussa oli ihan hyvä olla. Me oltiin vielä niin pieniä, ettei kaikki välittäneet mun ulkonäöstä vaan mulla oli leikkikaveri aina koulussa. Mä sain stipendin tokalla luokalla avuliaisuudesta ja hyvästä käytöksestä joten en mä koulussa ole koskaan kovin mahdoton ollut.

Mä en muista milloin väkivalta tuli osaksi meidän elämää, mä en muista milloin sain ensimmäisen lyöntini. Muistan olleeni ehkä kahdeksan vuotias, mutta en ole ihan varma... mun täytyy miettiä tätä hetki.