torstai, 15. joulukuu 2016

Silence

Olen miettinyt viimepäivinä paljon sitä, että miksi oma vanhempi lyö. Miksi sitä hakkaa omaa lastaan kuin aikuista välittämättä lapsen itkusta ja tuskasta. Millainen ihminen pystyy tekemään niin?

Mua uhattiin aina väkivallalla, aina. Joka asiata rangaistus oli lyöminen ja se rangaistus tuli usein ihan varmuuden vuoksi, ilman oikeaa syytä. Kyse ei koskaan ollut siitä etteivätkö aikuiset meidän perheessää olisi tajunneet mitä tekevät, koska meille sanottiin monta kertaa päivässä, että kotiasioista ei saa sitten puhua kenellekkään. Ja lyöntejä satoi ihan siitä syystä, että vanhemmille tuli sellainen tunne, että olen mahdollisesti saattanut kertoa kotioloistani jollekkin.Ihan kuin nyt siitä elämästä olisi kenellekkään halunnut puhua.

Toinen asia jonka opin jo ihan nuorena oli valehteleminen. Opin pienestä asti sanomaan, että kaikki on hyvin vaikka totuus oli jotain muuta. Pystyin valehtelemaan helposti sukulaisille ja kertomaan satuja koulukavereille normaalista lapsuudestani. Suojelin itseäni lyönneiltä ja vanhempieni mainetta kiillottamalla perhekuvamme niin hyväksi kuin pystyin, mutta koska lyöntejä tuli siltikin niin tosi ja valhe sekosivat päässäni. Ei ollut väliä kumpaa tein, molemmista rangaistus oli sama.

Muistan minä kuitenkin joskus tuijottaneeni kotikadun poliisiautoa miettien, että mitä tapahtuisi jos kävisin sanomassa, että minua hakataan kotona. Mutta en uskaltanut yhtään sitä ajatusta pidemmälle mennä, päähäni oli iskostettu liian kovasti se ettei saa puhua kenellekkään.  Enkä halunnut, että minua satutetaan.

Tuijotin tuota poliisiautoa ollessani kymmenen vuotias, nojasin parvekkeen kylmää kaidetta vasten enkä vielä silloin tajunnut. että elämäni olisi rikki seuraavat kaksikymmentä vuotta vain siksi etten uskaltanut sanoa mitään.

tiistai, 13. joulukuu 2016

Nöyryytys

Emme juuri ollet perheemme mukana missään, emme kaupassa emmekä kylässä. Kun muu perhe lähti reisuun minut ja veljeni laitettiin huoneeseemme ja huoneen oven väliin laitettiin sanomalehti. Jos lehti olisi pudonnut heidän tullessa kotiin he olisivat tienneet, että olemme poistuneet huoneesta ja rangaistuksena olisi ollut lyöntejä.

Lasta on äärettömän helppo uhkailla väkivallalla sillä me emme uskaltaneet lyöntien pelossa lähteä huoneesta koskaan mihinkään, emme edes vessaan. Hyllyssämme oleva suuri maljakko pelasti meidät monelta pissahädältä, siihen mahtui juuri pissaamaan sotkematta itseään ja sitten kaatamaan pissat pihalle niin ettei kukaan nähnyt meidän käyttäneen sitä.
 

keskiviikko, 30. marraskuu 2016

Pink

Mä olen miettinyt viime päivinä sitä, että voisiko lasta nöyryyttää vahingossa. Niin ettei edes tietäisi mitä tekee?

Mä olin puettu aina ihan helvetin hienosti kaikkiin sukujuhliin. Mulle ostettiin sossun rahoilla uudet vermeet joita mä en sitten koskaan saanut enää käyttää uudelleen, mutta niissä sukujuhlissa näytti siltä, että mulla oli kaikki viimeisen päälle ja hyvin. Mä muistan vieläkin mulle ostetun vaaleanpunaisen vakosametti minarin, se oli maailman ihanin enkä mä saanut käyttää sitä kuin kerran. Mä näytin nätiltä siinä.

Mun nöyryytys oli todellakin tahallista, se nainen tiesi tasan tarkkaan mitä teki.

perjantai, 18. marraskuu 2016

Yellow

Mä seison kasvot seinään päin. Nurkassa. Olen kuulemma taas tehnyt jotain pahaa. Reetta huutaa ja sylkee mun päälle. Huutaa lisää. Ottaa kahvia kuppiinsa ja hörppäsee. Huutaa taas ja heittää kuumat kahvit mun päälle. Mua itkettää.

Keltainen keittiö

Muisto loppuu.
 

perjantai, 4. marraskuu 2016

Darkness

Olen yrittänyt miettiä pääni puhki miltä ensimmäinen lyönti tuntui, mutta en saa sitä mieleeni. Tiedän, että hakkaamista ja lyömistä oli paljon, mutta se on asia joka on pyyhkiytynyt mielestäni kaikkein parhaiten. En saa päähäni edes pieniä välähdyksiä, täydellinen pimeys.

Yhden kerran kuitenkin muistan. Seison siinä tokaluokkalaisena vierttynyt paita päällä pikkuhoususillani keittiön oven edessä. Keittö on kirkkaan keltainen. Muhun sattuu ja näen remmin jättämät mustelmat jaloissani. Selkäsaunasta on vain hetki, mutta jäljet ovat alkaneet jo mennä tummiksi. Reetta istuu keittiön pöydän ääressä ja itkee, sanoo ettei tajua miksi löi niin kovaa.

Lyömisestä ja nöyryyttämisestä on jäänyt muhun pahimmat jäljet, miten niitä hetkiä voi olla niin uskomattoman vaikea muistaa?