Ensimmäinen kotini oli punainen ränsistynyt paritalo. Alue on ihanan idyllinen, paljon puita ja leikkitilaa, pihassa vanha kaivo ja puinen pieni kirkko ihan tien toisella puolella. Lapsena sillä pihalla on varmasti ollut turvallinen temmeltää.

Asuin kodissani ensimmäiset viisi vuottani enkä muista siitä juuri mitään.  Muistoja vain yksi, siinä näkyy punaista ja oranssia, äitini vaihtaa vaippoja siskolleni tai veljelleni huoneessa jossa on kerrossänky ja hoitopöytä vauvalle. Muisto kestää sekunteja, vain välähdys menneestä.
Olen kuullut vanhempana, että isäni oli jo tuolloin väkivaltainen ja alkoholiin taipuvainen ja perheemme oli onneton, mutta minulla ei ole yhtään muistoa siitä, ei edes niitä huonoja.  Vaikka kuinka yritän pinnistää ja palata tuon pienen tytön päähän niin en pääse tuota yhtä muistoa pidemmälle, ehkä viisi vuotiaalla ei niitä ole vielä kovin paljon syntynyt.

Olen nyt vanhempana nähnyt talon jossa asuin,  talo on tänäpäivänä jo kokenut ulkosivuremontin ja sen punainen seinämaali ja  valkoiset ikkunapuitteet tekevät siitä onnellisen näköisen. Olenkohan saanut kokema siellä onnellisia hetkiä?

-J-